Kuume, joka ei ikinä laske

Musta tuntuu, että ensimmäisellä Aasian-reissullani sain parantumattoman tartunnan. Tartunnan, johon ei ole hoitoa, ja se vaan pahenee kokoajan! Nimittäin hillittömän, jatkuvan matkakuumeen!

Haluisin matkustaa maailman joka kolkkaan! Haluun hypätä Trans-Mongolian junaan ja käydä todistamassa Lake Baikalin maagisuuden, ratsastaa Mongolian erämaassa ja nukkua jurtassa, trekata Mount Everestin base-camppiin, vaeltaa Papuan viidakoissa, todistaa Itä-Timorin syrjäiset rannat, kokea taianomaisen Kiinan, päästä suljettuun Tiibetiin, reppureissaa läpi Etelä-Amerikan, nähdä mitä ihmeellisimpiä eläimiä Amazonilla, tutustua Afrikkalaiseen kulttuuriin & bongata jääkarhuja Grönlannissa! Joo. Eiköhän siinä ollu tekemistä parille reissulle.

Kevään Aasian-reissulla oli koko ajan aika kova vauhti päällä, joka näkyy selvästi teksteissä. Tekstien laadussa. Huonossa laadussa :D

Eikä ihme ettei laatu ole sieltä parhaasta päästä, useimmat tekstit on kirjoitettu bussissa jossain unen ja valvetilan hämärässä välimaastossa, ties mihin vuorokaudenaikaan, samalla ihmetellen jos sillä kertaa vika on bussissa vai tiessä kun ei läppäri meinaa pysyä käsissä kaikelta siltä keinumiselta/pomppimiselta/tärinältä.

Noh, ei se mitään, oon kuitenkin ilonen että jaksoin jotain tänne pälättää tasasin väliajoin. Ties kuinka monta kertaa matkan aikana kuulin "ai sulla on blogi? joo mullakin oli, ekat kaks viikkoo/päivää, ei sitä jaksa". Matkan edetessä oli kokoajan vaikeampi löytää aikaa kirjottamiselle, kuten postaustahdista huomata saattaa :D tammi-helmikuu 12-14 postausta, maaliskuu 7 postausta, helmikuu 4....

Anyway, toisille suurena ja toisille vähän vähemmän suurena yllätyksenä, tää matkakuume kävi sietämättömäksi, suunitelmiin tuli muutoksia, elämään selvyyttä, ja päätin että on taas aika häipyä täältä pohjosesta ens vuoden alussa! Tällä kertaa mennään pelkällä menolipulla, lähtö 4.2, paluu sitten kun siltä tuntuu (toisin sanoen kun rahat loppuu).

Ajattelin kirjotella tänne nyt vähän ajatuksia viime matkasta, siitä alkaa olemaan jo sen verran pitkä aika että on ehtinyt hyvin sulatella kaikkia tapahtumia :)

Matkan kohokohdat (ei missään tietyssä järjestyksessä): 

 

• Phu Quoc, Vietnam

 

Se fiilis, kun astuttiin ekan kerran hiekkarannalle, ne ihmiset, kaikki oli vaan täydellistä!

Oikeestaan tekis mieli kirjottaa tähän koko Vietnam. Jos käytte siellä, suosittelen poikkeemaan edes vähän siltä perus Saigon - Nha Trang - Hoi An - Hanoi reitiltä! Vietnamissa on niin paljon nähtävää, ja maa jakso yllättää monipuolisuudellaan kerta toisensa jälkeen :)

• Tiger Temple, Krabi, Thaimaa

1237 korkean, jyrkän rappusen kiipeäminen, tärinä ja parin päivän lihaskivut olivat pieni hinta upeasta maisemasta! Koko päivän oli satanu, mutta kun pääsin ylös vuorelle aurinko pilkahteli pilvien välistä ja loi dramaattisen valon :) Ehdottomasti Etelä-Thaimaan kohokohta!

• Akha Hill House, Chiang Rai, Thaimaa

Olin kipeä ja kärttyisä kun A ehdotti että ajettaisiin moottoripyörällä keskelle viidakkoa. Ei kuulostanu sillon hyvältä idealta, mutta jotenkin sinne kuitenkin päädyin. En kadu sekuntiakaan.

• Suunnitellusta reitistä poikkeaminen - upeiden kohteiden löytäminen!

 

Quy Nhon

Phayao

 Suosittelen, esim.  Quy Nhon oli upea, paljon hienompi paikka kun lähellä sijaitseva Nha Trang.

• Paikalliset 

Päällimmäisenä Aasialaisesta kulttuurista jäi sinä lyhyenä aikana mieleen se, kuinka ystävällisiä, avuliaita, anteliaita ja uteliaita paikalliset olivat. Olis kyllä paljon opittavaa meillä länkkäreillä heiltä.

~

Asiat, jotka jäi mietityttämään

• Olisi pitänyt hankkia uusi passi ennen lähtöä Suomesta!

Viimeinen kuva ehjästä passista! Sitten se joutuikin kovakouraisen Kambodzalaisen miekkosen käsittelyyn..

Hieman viisaampana voin nyt suositella, että jos teillä on vanhanmallinen passi, joka ei edes uutena näytä kestävältä, suosittelen lämpimästi hankkimaan biometrisen passin ennen pidempää reissua! Itse matkustin puoltoista kuukautta passilla joka oli kahdessa osassa. Pari kuumottavaa tilannetta tuli koettua rajaviranomaisten kanssa joista onneksi selvittiin puhumalla!

•  Liian vähän aikaa Kambodžassa - liian paljon Etelä-Thaimaassa.

Kambodžalaiset rajaviranomaiset ei toisaalta taida olla mun suurimpia faneja..

 En saanu lähteä passittomana Thaimaasta, joten jäin sinne omasta mielestäni liian pitkäksi aikaa jumiin. Kambodžassa olisin viettänyt mieluusti paaaaaljon enemmän aikaa, Etelä-Thaimaassa ajan ois voinu vähintään puolittaa.

• "nopeet moikat Chiang Rain valkoselle temppelille"

Onpas huono kuva. Pitää harjotella action-kuvaamista mopon kyydistä!

 Chiang Rain valkoinen temppeli. Jostain ihmeen syystä multa pääs menemään ohi että tää oli kaunein temppeli koko matkan aikana. Koitettiin vaivoin pysyä meidän city-moottoripyörällä maasturin perässä joka näytti meille tietä, joten se selittäköön hetkellisen sokeuden. Onneksi lähden samalle suunnalle uudestaan niin pääsee moikkailemaan temppeliä vähän lähempää :)

• Miksi en opetellut ajamaan skootterilla kunnolla, vaan säikähdin heti pienestä virheestä jonka tein?

Olisi aika kätevää osata ajaa nyt seuraavalla matkalla..

•  Koiranpurema Tha Khaekissa

Kuvan koira ei liity tapaukseen, hehe

On tullu mietittyä et miten huono tuuri voikaan olla. Reissussa saattuu ja tapahtuu, oli aika absurdi kokemus lähteä keskellä yötä pikavauhtia autiolle bussiasemalle odottelemaan bussia vihasten vartioiden kanssa, ja seuraavana aamuna lentää ilmaseks business-luokassa Bangkokiin hakemaan rabies-rokotusta.  (Koira ei siis purrut mua, vaan sen hetkistä matkakumppania. Kiitos irlantilaiselle super-vakuutusyhtiölle joka päätti maksaa munkin lennot!)

~

Mulla on joku outo viha-rakkaus suhde Bangkokiin. Luulen, että oon oppinu rakastamaan sitä, niin monta kertaa oon siellä käynyt. Just nyt kaipaan sinne ihan mielettömästi. Miksi? Koska siellä on kaikki! Ja sieltä pääsee kaikkialle! Se fiilis siellä on niin mahtava. Kun sinne tulee, on aina kokenut jotain mieletöntä. Kun sieltä lähtee, lähtee kohti uusia seikkailuja. Ja siellä kaikki vaan toimii (kunhan systeemeihin tottuu), ja voi ottaa rennosti.

Blogin tulevaisuudesta en oo ihan 100% varma, en haluu kirjottaa tänne jotain ihan hölynpölyä joka näyttää tyhmältä. Voi olla, että kirjotan harvoin, sillon kun ehtii paneutua enemmän sisältöön, tai että postaan suurimmaksi osaksi vain kuvia! Tää on kyllä kätevä siks, ettei tarvii sitten 100 ihmiselle erikseen kertoa mitä kaikkea siellä maailmalla on puuhaillut!

Nyt täytyy keskittyä esseeseen joka pitäis saada valmiiksi tässä viikonlopun aikana, vielä pari kuukautta opiskelua jäljellä, ja sitten kohti Helsinki-Vantaata ja uusia haasteita, kokemuksia & seikkailuja!

Tha Khaek, Vientiane - Bangkok!?

En mä jäänykkään yksin ihan vielä :)

Kello kolmelta yöllä eilen bloggauksen jälkeen otettiin äkkilähtö bussiasemalle. Vakuutusyhtiö ei pystynyt hoitamaan meille mitään kuljetusta joten otettiin ohjat omiin käsiin.. Toivottiin jonkun bussin menevän ohi yöllä.. Tuktuk-kuski pyysi meiltä järjettömät 100.000 kipiä matkasta asemalle (noin 10 €), pienen keskustelun jälkeen päädyttiin 40 tuhanteen kipiin, oli pakko päästä lähtemään. Kun päästiin bussiasemalle se oli kiinni ja portit teljetty. Portteja vartioi joukko vihasia miehiä... Ne ei halunnu millään päästää meitä sisään bussiasemalle, eikä kyllä ymmärtänyt sanaakaan Englantia. Mietittiin siellä keskellä ei mitään että mitä sitä nyt tekisi.. Keksin ottaa lonely planetin esiin ja osottelin sieltä kaikkia lauseita kuten "tämä on hätätilanne", "tarvitsen lääkäriä" ja hoettiin Vientianea :D Miehet katto meitä vaan hämmentyneinä mutta päästi meidät sisään jonkin ajan kuluttua :D istuttiin jääkylmällä autiolla bussiasemalla puoltoista tuntia kunnes bussi tuli! Bussi oli ihan kiva, mutta sekin ihan jääkylmä.. Simahdettiin kuitenkin heti ja nukuttiin aika lailla koko matka joka meni suht nopeasti (ei pysähdytty tietääkseni kun kerran lastaamaan bussi täyteen puuta)..

Bussimatkan aikana oltiin mietitty vähän että mitä mä tekisin tästä eteenpäin ja meille tuli idea että pääsisinköhän mäkin Bangkokiin.. Vakuutusyhtiöstä sanottiin että jep, maksetaan matkat molemmille. Niinpä päätin lähteä jo nyt Bangkokiin siitäkin syystä että saan passiasiat selvitettyä.. Jää Laos vähän kesken, mutta ei se mitään, ehkä tuun tänne takasin. Siirsin paluupäivää kolmella viikolla eteenpäin! Uusi kotiinpaluupäivämäärä on 25.4 woopwoop! :D

Tyytyväinen :D

Ei tässä mitään valittamista ookkaan ykkösluokan loungessa lentoa odotellen, normiluokassa ei ollu tilaa joten meidät täyty laittaa ykkösluokkaan :D Toivon ettei oltas vedetty nuudelikeittoo ennen tänne tuloo, tääl on aika hulppeet tarjoilut :)

Mua jännitti taas passitarkastus ja mitä tällä kertaa mun liimatusta rikkinäisestä passista sanottaisiin.. Ei ois kuitenkaan tarvinnu jännittää kun tarkastaja ei kattonu passii ollenkaan vaan alko juttelemaan mulle ja kyselemään onko poikaystävää :D

Bangkokiin saavutaan vähän vaille 23, meidät haetaan suoraan kentältä sairaalaan jossa A saa 2 piikkiä pikimmiten.. Saadaan myös joku majapaikka siitä lähettyviltä vakuutuksen piikkiin :) Hengaillaan Bangkokissa pari päivää ja A lentää himaan 24 päivä jolloin varmaan itse jatkan kohti Etelä-Thaimaata. Reittisuunitelma on kyllä ihan auki vielä, saa nähdä mihin päädyn..