Kuume, joka ei ikinä laske

Musta tuntuu, että ensimmäisellä Aasian-reissullani sain parantumattoman tartunnan. Tartunnan, johon ei ole hoitoa, ja se vaan pahenee kokoajan! Nimittäin hillittömän, jatkuvan matkakuumeen!

Haluisin matkustaa maailman joka kolkkaan! Haluun hypätä Trans-Mongolian junaan ja käydä todistamassa Lake Baikalin maagisuuden, ratsastaa Mongolian erämaassa ja nukkua jurtassa, trekata Mount Everestin base-camppiin, vaeltaa Papuan viidakoissa, todistaa Itä-Timorin syrjäiset rannat, kokea taianomaisen Kiinan, päästä suljettuun Tiibetiin, reppureissaa läpi Etelä-Amerikan, nähdä mitä ihmeellisimpiä eläimiä Amazonilla, tutustua Afrikkalaiseen kulttuuriin & bongata jääkarhuja Grönlannissa! Joo. Eiköhän siinä ollu tekemistä parille reissulle.

Kevään Aasian-reissulla oli koko ajan aika kova vauhti päällä, joka näkyy selvästi teksteissä. Tekstien laadussa. Huonossa laadussa :D

Eikä ihme ettei laatu ole sieltä parhaasta päästä, useimmat tekstit on kirjoitettu bussissa jossain unen ja valvetilan hämärässä välimaastossa, ties mihin vuorokaudenaikaan, samalla ihmetellen jos sillä kertaa vika on bussissa vai tiessä kun ei läppäri meinaa pysyä käsissä kaikelta siltä keinumiselta/pomppimiselta/tärinältä.

Noh, ei se mitään, oon kuitenkin ilonen että jaksoin jotain tänne pälättää tasasin väliajoin. Ties kuinka monta kertaa matkan aikana kuulin "ai sulla on blogi? joo mullakin oli, ekat kaks viikkoo/päivää, ei sitä jaksa". Matkan edetessä oli kokoajan vaikeampi löytää aikaa kirjottamiselle, kuten postaustahdista huomata saattaa :D tammi-helmikuu 12-14 postausta, maaliskuu 7 postausta, helmikuu 4....

Anyway, toisille suurena ja toisille vähän vähemmän suurena yllätyksenä, tää matkakuume kävi sietämättömäksi, suunitelmiin tuli muutoksia, elämään selvyyttä, ja päätin että on taas aika häipyä täältä pohjosesta ens vuoden alussa! Tällä kertaa mennään pelkällä menolipulla, lähtö 4.2, paluu sitten kun siltä tuntuu (toisin sanoen kun rahat loppuu).

Ajattelin kirjotella tänne nyt vähän ajatuksia viime matkasta, siitä alkaa olemaan jo sen verran pitkä aika että on ehtinyt hyvin sulatella kaikkia tapahtumia :)

Matkan kohokohdat (ei missään tietyssä järjestyksessä): 

 

• Phu Quoc, Vietnam

 

Se fiilis, kun astuttiin ekan kerran hiekkarannalle, ne ihmiset, kaikki oli vaan täydellistä!

Oikeestaan tekis mieli kirjottaa tähän koko Vietnam. Jos käytte siellä, suosittelen poikkeemaan edes vähän siltä perus Saigon - Nha Trang - Hoi An - Hanoi reitiltä! Vietnamissa on niin paljon nähtävää, ja maa jakso yllättää monipuolisuudellaan kerta toisensa jälkeen :)

• Tiger Temple, Krabi, Thaimaa

1237 korkean, jyrkän rappusen kiipeäminen, tärinä ja parin päivän lihaskivut olivat pieni hinta upeasta maisemasta! Koko päivän oli satanu, mutta kun pääsin ylös vuorelle aurinko pilkahteli pilvien välistä ja loi dramaattisen valon :) Ehdottomasti Etelä-Thaimaan kohokohta!

• Akha Hill House, Chiang Rai, Thaimaa

Olin kipeä ja kärttyisä kun A ehdotti että ajettaisiin moottoripyörällä keskelle viidakkoa. Ei kuulostanu sillon hyvältä idealta, mutta jotenkin sinne kuitenkin päädyin. En kadu sekuntiakaan.

• Suunnitellusta reitistä poikkeaminen - upeiden kohteiden löytäminen!

 

Quy Nhon

Phayao

 Suosittelen, esim.  Quy Nhon oli upea, paljon hienompi paikka kun lähellä sijaitseva Nha Trang.

• Paikalliset 

Päällimmäisenä Aasialaisesta kulttuurista jäi sinä lyhyenä aikana mieleen se, kuinka ystävällisiä, avuliaita, anteliaita ja uteliaita paikalliset olivat. Olis kyllä paljon opittavaa meillä länkkäreillä heiltä.

~

Asiat, jotka jäi mietityttämään

• Olisi pitänyt hankkia uusi passi ennen lähtöä Suomesta!

Viimeinen kuva ehjästä passista! Sitten se joutuikin kovakouraisen Kambodzalaisen miekkosen käsittelyyn..

Hieman viisaampana voin nyt suositella, että jos teillä on vanhanmallinen passi, joka ei edes uutena näytä kestävältä, suosittelen lämpimästi hankkimaan biometrisen passin ennen pidempää reissua! Itse matkustin puoltoista kuukautta passilla joka oli kahdessa osassa. Pari kuumottavaa tilannetta tuli koettua rajaviranomaisten kanssa joista onneksi selvittiin puhumalla!

•  Liian vähän aikaa Kambodžassa - liian paljon Etelä-Thaimaassa.

Kambodžalaiset rajaviranomaiset ei toisaalta taida olla mun suurimpia faneja..

 En saanu lähteä passittomana Thaimaasta, joten jäin sinne omasta mielestäni liian pitkäksi aikaa jumiin. Kambodžassa olisin viettänyt mieluusti paaaaaljon enemmän aikaa, Etelä-Thaimaassa ajan ois voinu vähintään puolittaa.

• "nopeet moikat Chiang Rain valkoselle temppelille"

Onpas huono kuva. Pitää harjotella action-kuvaamista mopon kyydistä!

 Chiang Rain valkoinen temppeli. Jostain ihmeen syystä multa pääs menemään ohi että tää oli kaunein temppeli koko matkan aikana. Koitettiin vaivoin pysyä meidän city-moottoripyörällä maasturin perässä joka näytti meille tietä, joten se selittäköön hetkellisen sokeuden. Onneksi lähden samalle suunnalle uudestaan niin pääsee moikkailemaan temppeliä vähän lähempää :)

• Miksi en opetellut ajamaan skootterilla kunnolla, vaan säikähdin heti pienestä virheestä jonka tein?

Olisi aika kätevää osata ajaa nyt seuraavalla matkalla..

•  Koiranpurema Tha Khaekissa

Kuvan koira ei liity tapaukseen, hehe

On tullu mietittyä et miten huono tuuri voikaan olla. Reissussa saattuu ja tapahtuu, oli aika absurdi kokemus lähteä keskellä yötä pikavauhtia autiolle bussiasemalle odottelemaan bussia vihasten vartioiden kanssa, ja seuraavana aamuna lentää ilmaseks business-luokassa Bangkokiin hakemaan rabies-rokotusta.  (Koira ei siis purrut mua, vaan sen hetkistä matkakumppania. Kiitos irlantilaiselle super-vakuutusyhtiölle joka päätti maksaa munkin lennot!)

~

Mulla on joku outo viha-rakkaus suhde Bangkokiin. Luulen, että oon oppinu rakastamaan sitä, niin monta kertaa oon siellä käynyt. Just nyt kaipaan sinne ihan mielettömästi. Miksi? Koska siellä on kaikki! Ja sieltä pääsee kaikkialle! Se fiilis siellä on niin mahtava. Kun sinne tulee, on aina kokenut jotain mieletöntä. Kun sieltä lähtee, lähtee kohti uusia seikkailuja. Ja siellä kaikki vaan toimii (kunhan systeemeihin tottuu), ja voi ottaa rennosti.

Blogin tulevaisuudesta en oo ihan 100% varma, en haluu kirjottaa tänne jotain ihan hölynpölyä joka näyttää tyhmältä. Voi olla, että kirjotan harvoin, sillon kun ehtii paneutua enemmän sisältöön, tai että postaan suurimmaksi osaksi vain kuvia! Tää on kyllä kätevä siks, ettei tarvii sitten 100 ihmiselle erikseen kertoa mitä kaikkea siellä maailmalla on puuhaillut!

Nyt täytyy keskittyä esseeseen joka pitäis saada valmiiksi tässä viikonlopun aikana, vielä pari kuukautta opiskelua jäljellä, ja sitten kohti Helsinki-Vantaata ja uusia haasteita, kokemuksia & seikkailuja!

Ikävä, Helsinki.

Nyt oon ollu jo melkein kaksi viikkoa kotona, ja ikävä Aasiaan on kova! 

Vikat kaks viikkoa Koh Changilla meni tosi nopeesti. Päätin siinä puolivälissä siellä oloa että haluun vikan ajan ennen kotiinpaluuta olla vaan paikoillani enkä enää reissaa, jonka takia en tosiaan sitten lähtenyt enää sinne Vietnamiin. Toisen kerran ehtii :)

Hirveesti kuvia ei Koh Changilta ole, kamera sai vähän lepäillä ja keskityin enemmän hengailuun ja biitsillä makoiluun kun mihinkään muuhun :D Eniten kuvia onkin vaan kavereista ja illoista kun käytiin vähän ulkoilemassa :)

Thai-uusvuos,Songkran, sattui juuri sille ajalle kun olin Koh Changilla. Thait viettää uutta vuotta vesisodan merkeissä, eikä sitä menoa oikein voi selittää, se täytyy kokea itse :D Tosi hauskaa kuitenkin oli!! Mitään hirveen hyviä kuvia en Songkranista kuitenkaan saanut koska kameraa ei oikein voinut pitää mukana, puhelin kärsi jo vähän vesivahingoista, kamera kuitenin säästyi juuri siitä syystä että jätin sen hotellille :D

Tässä tulee nyt muutama kuva noilta vikoilta viikoilta :)

Lähdössä kohti Bangkokia vikaa kertaa..

Ja viimeinen kuva musta Aasiasta, Bangkok..

Lento Suomeen oli ihan hirveä, ajattelin mennä kysäsee kapteenilta jos voitaskin kääntyä takasin :D  Tietenkin oli ihan mahtavaa nähdä perhettä ja kaikkia kavereita täällä, mutta mikään ei oo tuntunu enää ihan samalta.. Lähtö Aasiaan oli kyllä yks parhaista päätöksistä mitä oon ikinä tehnyt, enkä ikinä tuu katumaan sitä :)

Nyt on jo työt alkanu täällä ja paluu arkeen on ollu hiukan rankka, nyt väsyttää :D Suunnitelmissa on jo kuitenkin seuraava reissu, Suomessa tuskin tuun hirveen pitkään viihtymään. Kesän kuitenkin tuun olee täällä, kesä on kuitenkin Suomen parasta aikaa :) Tää blogi hiljenee luultavasti nyt ainakin hetkeks, jatkoa seuraa viimestään siinä sitten hieman syksymmällä ;)

Cambodia <3

Vietnam <3

Sara <3

<3

Laos <3

Happy in Thailand <3

<3. Tulipas taas ikävä kun katto vanhoja kuvia. 4 parasta kuukautta.

Hue, LAOS & pisin bussimatka ikinä..

Saavuttiin Hueen ihan rättiväsyneinä eikä jaksettu tehdä yhtään mitään, Hue jäi meille vaan välietapiksi matkalla Laosiin vaikka siellä olisi ollut hienoja nähtävyyksiäkin.. Sain kuitenkin manikyyrin siellä ja käytiin syömässä tosi hyvää intialaista :)

Sain myös kukkia :D

Varattiin bussiliput seuraavaksi päiväksi Savannakhetiin, matkan piti kestää "8 tuntia" (eli 8 + ~2-3 tuntia) ja alkuperäisen suunnitelman mukaan piti jäädä Savannakhetiin yöksi.. Bussi oli suht hyväkuntoinen mutta täpöten täynnä, ei vaan ihmisistä, vaan jaettiin meidän paikat isojen limesäkkien kanssa..

Meillä ei ollut tarkkaa tietoa paljon Laosin viisumi maksaisi, koska joka paikassa on eri infoa. Otettiin mukaan vino pino dollareita koska niitä kuitenkin aina tarvii. Vietnamin poistumistarkastuksessa oli vähän häslinkiä mun passin kanssa, mut päästiin siitä onneksi pienen väännön jälkeen jatkamaan.. Viisumia ostaessa hinnat vaihteli riippuen keltä kyseli, mutta saatiin viimein eteemme lista hinnoista eri maiden kansalaisille. Listasta ei kuitenkaan löytynut Suomea, mutta koska Ruotsalaisille viisumi maksoi 30 dollaria ilmotin että mäkin maksan 30 :D Ja sillä hinnalla sen sain, muut joutu maksaa 35.. Et jos joku sinne on menossa niin älkää maksako yli 30 :) Ilman kuvaa joutu maksaa pari dollaria enemmän niin niitäkin kannattaa olla mukana..

Matka Savannakhetiin kesti loppujenlopuksi joku 11 piinaavaa tuntia, mutta bussimatkan aikana oltiin saatu selville että Savannakhetistä lähtee illalla bussi Don Khongille, eli 4000 islandseille johon oltiin menossa.. Mietittiin siinä hetki että jaksaako lähteä vai pitäisikö jäädä yöksi Savannakhetiin. Päätettiin kuitenkin lähteä, mitä nyt pari tuntia lisää bussissa haittaisi.. Eihän se ihan pari tuntia ollut eikä se 8 tuntia mitä taas lupailtiin, vaan joku 11-12h siinä meni. Eikä ollut sleepers bussi vaan kovapenkkinen paikallisbussi. Alkuvaiheessa istuttiin takapenkeillä yhden munkin vieressä ja jouduttiin vähän säätämään kun mä en saanu hänen vieressä naisena istua.. Päästiin sit kuitenkin paremmille paikoille ja sain ehkä pari tuntia nukuttua, mutta jossain vaiheessa bussin moottori meni rikki ja jäätiin tien varteen pariksi tunniksi tietämättä mitä tapahtuu.. Luultiin jo että istutaan siinä koko yö, mutta onneksi kuski sai moottorin korjattua (kai), ja jatkettiin matkaa. Aina välillä kuski karju jotain kun saavuttiin johonkin paikkaan ja valot vilkku päälle ja pois niin eipä siinä paljoo nukkunut. Joskus 8-9 aikaan aamulla saavuttiin rantaan ja lossille Don Khongille, meille ei taas kerrottu mistään mitään mutta onneksi parin puhelun jälkeen päästiin pikku veneellä 1,5 tunnin jokimatkan jälkeen Don Detille :)

Blogger ei nyt vaihteeks haluu ladata mitään kuvia tänne huonon wifin takia, joten tästä tuli nyt vähän tekstipainotteinen pikapostaus :D Jatketaan sitten kuvilla Don Detiltä ja 4000 islandseilta :)

Väsyneenä mutta onnellisena perillä! :D

Hoi An!

Hoi An säilyi hyvin sodan aikana eikä tuhoutunut kuten monet muut kaupungit Vietnamissa. Hoi Anissa on paljon vanhoja ja kauniita taloja sekä temppeleitä.

Saavuttiin tosi myöhään Hoi Aniin meidän hirveän bussimatkan jälkeen, ja etittiin vähän aikaa hotellia kunnes kuitenkin löydettiin kiva paikka. Käytiin syömässä ja kattelemassa kaupunkia.

Seuraavana päivänä vuokrattiin pyörät ja pyöräiltiin parille talolle ja temppelille joissa käytiin.

Meille tarjoiltiin teetä vanhassa talossa :)

Oli aika iso kontrasti saapua Quy Nhonista Hoi Aniin. Hoi Anissa näkyi melkein pelkkiä turisteja kun taas  Quy Nhonissa nähtiin ehkä kaks..

Illalla mentiin pienelle jokiajelulle..

Myöhemmin pääsin näyttämään taas mun mielettömiä biljardinpeluutaitoja :D

Toisena päivänä Hoi Anissa lähettiin skootterilla lähellä olevalle biitsille..

Oon koko tän matkan ajan odottanu et pääsen ajamaan vesiskootterilla, mutta kaikissa paikoissa missä ollaan käyty se on ollut älyttömän kallista.. Nyt kuitenkin löydettiin suht edullinen paikka ja päätettiin vuokrata vesiskootteri. Halvin oli kuitenkin myös pienin, ja aallot merellä aika isoja....

Noissa aalloissa oli aika vaikee pysyä kyydissä, ja siinä vaiheessa kun oltiin kolme kertaa tiputtu vesiskootterin selästä ja skootteri meinas hukuttaa meidät alleen sain tarpeekseni ja sanoin et mähän en enää sen selkään mene :D Skootterin vuokraajat ymmärs hyvin, ne olikin alusta saakka kattonu meitä kun hulluja kun koitettiin päästä isojen aaltojen yli, eikä jouduttu maksamaan mitään :)

Chillailtiin sit vaan rannalla pienen porukan kanssa jonka jälkeen ajettiin takasin kaupunkiin ja käytiin syömässä, ja mentiin aikasin nukkumaan koska seuraavana päivänä oli taas aikainen bussimatka edessä. Hue on seuraava kohde, huomenna Laosiin! Huomatkaa Quy Nhon postaus alla :D

Quy Nhon!

Heti ensimmäisenä iltana Quy Nhonissa huomasi että täällä ei moni turisti pysähdy. Mihin ikinä mentiinkään meitä tuijotettiin ja enää ei vaan lapset huudellu ja moikkaillu, vaan myös vanhat papparaiset ja mummelit ja ihan ketkä vaan vilkutti ja tuli juttelemaan ja moikkaili :) Ensimmäisenä päivänä satoi vähän ja oli pilvistä, etittiin hotelli ja löydettiinkin tosi hieno ja halpa, jonka jälkeen mentiin syömään. Ei löydetty ravintolaa kun oltiin ihan väärällä puolella kaupunkia, käveltiin vaan ympäri ja pysähdyttiin muunmuassa juttelemaan yhden Vietnamilaisen miehen kanssa piiitkäksi aikaa, mies halusi tietää kaiken meidän kotimaista :D

Pysähdyttiin Quy Nhoniin vaan yöksi, mutta otettiin bussi seuraavana päivänä vasta iltapäivällä joten meillä oli päivä aikaa kiertää Quy Nhonia. Vuokrattiin skootteri ja lähdettiin ajamaan. Quy Nhon ja sen ympärystö osottautui ehkä kauneimmaksi paikaksi tähän mennessä koko Vietnamissa. Loputtomasti rantoja ja korkeita kukkuloita, yksi päivä ei millään riittänyt näkemään kaikkea mitä Quy Nhonilla oli tarjottavana.

 

Käveltiin rantaa pitkin joka oli ihan autio, vaan kalastusveneet näky merellä.

Löydettiin pieni mutta sitäkin kauniimpi vesiputous ja mentiin uimaan sen alle.

 

Pysähdyttiin ostamaan vettä jossain pikkukylässä jonka seurauksena kaikki ohikulkijatkin pysähty siihen ja jäi ihmettelemään meitä :D

Ajettiin takasin hotellille ja siitä alkoikin sairain bussimatka jonka oon kokenut. Pick uppi hotellilta ei tapahtunut normaalilla minibussilla, vaan hullu mopotaksikuski tuli hakemaan meidät yksitellen ja ajo rallia bussiasemalle. Bussi oli pienin tähän mennessä, ei siinä mitään, mutta kun takariville tungettiin 2 ihmistä enemmän mitä siellä oli paikkoja eikä jalat mahtunut mihinkään oli vähän epämukava olla. Noh otettiin tilanne ihan huumorin kannalta ja lähettiin hyvillä mielin matkaan. Sain nukuttua ehkä ekan tunnin, jonka jälkeen en enää siihen pystynyt kun katto sitä menoa.. Bussikuski pujotteli pienillä mutkikkailla rannikkoteillä rekkojen välissä ja ajo reilua ylinopeutta, vähän siinä mietti että miten tässä käy kun kuski ajo täysiä rekkaa kohti vastaantulijoiden kaistalla.. Kyl siihen menoon sitten vähän ajan päästä tottu, ja seuraavaks tapahtukin jotain mitä en ikinä voinu kuvitella tapahtuvan tavallisella reittimatkalla bussissa :D

Paikalliset sai hyvät naurut kun laitettiin bileet pystyyn takapenkillä :D Ja meidän suosikkibiisi joka on pyörinyt päässä Tetistä lähtien....

Matka jatku jonkin aikaa teknon ja strobovalojen tahdittamana kunnes joku jäi bussista ja vaihdettiin takasin normimusaan ja menoon. Pienen ralliajelun jälkeen pysähdyttiin taas, rengas oli mennyt puhki ja se täytyi vaihtaa.  Paikalliset sai taas kerran hyvät naurut kun juoksenneltiin edestakasin kun luultiin että bussi jättää meidät tienvarteen. Kun matka jatkui, alkoi taas bussidisko. Se oli vähän aikaa hauskaa, kunnes kuski alkoi ajaa vielä kovempaa kun aikasemmin ja nyt oli jo pilkkopimeetä ja ulos ei edes nähnyt siltä valojen vilkkumiselta.. Onneks kuskilla tuli jossain vaiheessa nälkä ja kun apukuski haki kuskille leivän hän alkoi syödä sitä ja rauhottu vähän.. Meillä ei ollu hajuakaan missä oltiin kun matka oli jo kestänyt reilusti kauemmin kun piti kovasta vauhdista huolimatta. Seuraavaks poliisi pysäyttikin meidät ja kävi läpi koko bussin.. Päästiin siitä kuitenkin jatkamaan ja vähän ajan päästä apukuski alkoi kyselemään meiltä jotain Vietnamiksi.. Kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kuski ei tajunnut mistään mitään vaikka kartasta koitettiin näyttää mihin oltiin menossa.. Hetken päästä hän alkoi pyytää meiltä rahaa, ei hajuakaan miksi, ja tuijottamaan meitä hämmentyneenä.. Ei tiedetty enää ollaanko Hoi Anissa, Huessa tai Danangissa vai kenties Hanoissa, ja vähän ajan päästä bussi jätti meidät jollekkin bussiasemalle keskelle ei mitään.. Onneksemme oltiin kuitenkin päädytty Hoi Aniin kaikesta huolimatta :D Saatiin taksi joka vei meidät lähelle hotelleja ja huokastiin helpotuksesta että oltiin selvitty hullusta bussimatkasta :D

Oltiin Hoi Anissa kaksi yötä, nyt jo Huessa. Hoi An postaus tulossa!