Kuume, joka ei ikinä laske

Musta tuntuu, että ensimmäisellä Aasian-reissullani sain parantumattoman tartunnan. Tartunnan, johon ei ole hoitoa, ja se vaan pahenee kokoajan! Nimittäin hillittömän, jatkuvan matkakuumeen!

Haluisin matkustaa maailman joka kolkkaan! Haluun hypätä Trans-Mongolian junaan ja käydä todistamassa Lake Baikalin maagisuuden, ratsastaa Mongolian erämaassa ja nukkua jurtassa, trekata Mount Everestin base-camppiin, vaeltaa Papuan viidakoissa, todistaa Itä-Timorin syrjäiset rannat, kokea taianomaisen Kiinan, päästä suljettuun Tiibetiin, reppureissaa läpi Etelä-Amerikan, nähdä mitä ihmeellisimpiä eläimiä Amazonilla, tutustua Afrikkalaiseen kulttuuriin & bongata jääkarhuja Grönlannissa! Joo. Eiköhän siinä ollu tekemistä parille reissulle.

Kevään Aasian-reissulla oli koko ajan aika kova vauhti päällä, joka näkyy selvästi teksteissä. Tekstien laadussa. Huonossa laadussa :D

Eikä ihme ettei laatu ole sieltä parhaasta päästä, useimmat tekstit on kirjoitettu bussissa jossain unen ja valvetilan hämärässä välimaastossa, ties mihin vuorokaudenaikaan, samalla ihmetellen jos sillä kertaa vika on bussissa vai tiessä kun ei läppäri meinaa pysyä käsissä kaikelta siltä keinumiselta/pomppimiselta/tärinältä.

Noh, ei se mitään, oon kuitenkin ilonen että jaksoin jotain tänne pälättää tasasin väliajoin. Ties kuinka monta kertaa matkan aikana kuulin "ai sulla on blogi? joo mullakin oli, ekat kaks viikkoo/päivää, ei sitä jaksa". Matkan edetessä oli kokoajan vaikeampi löytää aikaa kirjottamiselle, kuten postaustahdista huomata saattaa :D tammi-helmikuu 12-14 postausta, maaliskuu 7 postausta, helmikuu 4....

Anyway, toisille suurena ja toisille vähän vähemmän suurena yllätyksenä, tää matkakuume kävi sietämättömäksi, suunitelmiin tuli muutoksia, elämään selvyyttä, ja päätin että on taas aika häipyä täältä pohjosesta ens vuoden alussa! Tällä kertaa mennään pelkällä menolipulla, lähtö 4.2, paluu sitten kun siltä tuntuu (toisin sanoen kun rahat loppuu).

Ajattelin kirjotella tänne nyt vähän ajatuksia viime matkasta, siitä alkaa olemaan jo sen verran pitkä aika että on ehtinyt hyvin sulatella kaikkia tapahtumia :)

Matkan kohokohdat (ei missään tietyssä järjestyksessä): 

 

• Phu Quoc, Vietnam

 

Se fiilis, kun astuttiin ekan kerran hiekkarannalle, ne ihmiset, kaikki oli vaan täydellistä!

Oikeestaan tekis mieli kirjottaa tähän koko Vietnam. Jos käytte siellä, suosittelen poikkeemaan edes vähän siltä perus Saigon - Nha Trang - Hoi An - Hanoi reitiltä! Vietnamissa on niin paljon nähtävää, ja maa jakso yllättää monipuolisuudellaan kerta toisensa jälkeen :)

• Tiger Temple, Krabi, Thaimaa

1237 korkean, jyrkän rappusen kiipeäminen, tärinä ja parin päivän lihaskivut olivat pieni hinta upeasta maisemasta! Koko päivän oli satanu, mutta kun pääsin ylös vuorelle aurinko pilkahteli pilvien välistä ja loi dramaattisen valon :) Ehdottomasti Etelä-Thaimaan kohokohta!

• Akha Hill House, Chiang Rai, Thaimaa

Olin kipeä ja kärttyisä kun A ehdotti että ajettaisiin moottoripyörällä keskelle viidakkoa. Ei kuulostanu sillon hyvältä idealta, mutta jotenkin sinne kuitenkin päädyin. En kadu sekuntiakaan.

• Suunnitellusta reitistä poikkeaminen - upeiden kohteiden löytäminen!

 

Quy Nhon

Phayao

 Suosittelen, esim.  Quy Nhon oli upea, paljon hienompi paikka kun lähellä sijaitseva Nha Trang.

• Paikalliset 

Päällimmäisenä Aasialaisesta kulttuurista jäi sinä lyhyenä aikana mieleen se, kuinka ystävällisiä, avuliaita, anteliaita ja uteliaita paikalliset olivat. Olis kyllä paljon opittavaa meillä länkkäreillä heiltä.

~

Asiat, jotka jäi mietityttämään

• Olisi pitänyt hankkia uusi passi ennen lähtöä Suomesta!

Viimeinen kuva ehjästä passista! Sitten se joutuikin kovakouraisen Kambodzalaisen miekkosen käsittelyyn..

Hieman viisaampana voin nyt suositella, että jos teillä on vanhanmallinen passi, joka ei edes uutena näytä kestävältä, suosittelen lämpimästi hankkimaan biometrisen passin ennen pidempää reissua! Itse matkustin puoltoista kuukautta passilla joka oli kahdessa osassa. Pari kuumottavaa tilannetta tuli koettua rajaviranomaisten kanssa joista onneksi selvittiin puhumalla!

•  Liian vähän aikaa Kambodžassa - liian paljon Etelä-Thaimaassa.

Kambodžalaiset rajaviranomaiset ei toisaalta taida olla mun suurimpia faneja..

 En saanu lähteä passittomana Thaimaasta, joten jäin sinne omasta mielestäni liian pitkäksi aikaa jumiin. Kambodžassa olisin viettänyt mieluusti paaaaaljon enemmän aikaa, Etelä-Thaimaassa ajan ois voinu vähintään puolittaa.

• "nopeet moikat Chiang Rain valkoselle temppelille"

Onpas huono kuva. Pitää harjotella action-kuvaamista mopon kyydistä!

 Chiang Rain valkoinen temppeli. Jostain ihmeen syystä multa pääs menemään ohi että tää oli kaunein temppeli koko matkan aikana. Koitettiin vaivoin pysyä meidän city-moottoripyörällä maasturin perässä joka näytti meille tietä, joten se selittäköön hetkellisen sokeuden. Onneksi lähden samalle suunnalle uudestaan niin pääsee moikkailemaan temppeliä vähän lähempää :)

• Miksi en opetellut ajamaan skootterilla kunnolla, vaan säikähdin heti pienestä virheestä jonka tein?

Olisi aika kätevää osata ajaa nyt seuraavalla matkalla..

•  Koiranpurema Tha Khaekissa

Kuvan koira ei liity tapaukseen, hehe

On tullu mietittyä et miten huono tuuri voikaan olla. Reissussa saattuu ja tapahtuu, oli aika absurdi kokemus lähteä keskellä yötä pikavauhtia autiolle bussiasemalle odottelemaan bussia vihasten vartioiden kanssa, ja seuraavana aamuna lentää ilmaseks business-luokassa Bangkokiin hakemaan rabies-rokotusta.  (Koira ei siis purrut mua, vaan sen hetkistä matkakumppania. Kiitos irlantilaiselle super-vakuutusyhtiölle joka päätti maksaa munkin lennot!)

~

Mulla on joku outo viha-rakkaus suhde Bangkokiin. Luulen, että oon oppinu rakastamaan sitä, niin monta kertaa oon siellä käynyt. Just nyt kaipaan sinne ihan mielettömästi. Miksi? Koska siellä on kaikki! Ja sieltä pääsee kaikkialle! Se fiilis siellä on niin mahtava. Kun sinne tulee, on aina kokenut jotain mieletöntä. Kun sieltä lähtee, lähtee kohti uusia seikkailuja. Ja siellä kaikki vaan toimii (kunhan systeemeihin tottuu), ja voi ottaa rennosti.

Blogin tulevaisuudesta en oo ihan 100% varma, en haluu kirjottaa tänne jotain ihan hölynpölyä joka näyttää tyhmältä. Voi olla, että kirjotan harvoin, sillon kun ehtii paneutua enemmän sisältöön, tai että postaan suurimmaksi osaksi vain kuvia! Tää on kyllä kätevä siks, ettei tarvii sitten 100 ihmiselle erikseen kertoa mitä kaikkea siellä maailmalla on puuhaillut!

Nyt täytyy keskittyä esseeseen joka pitäis saada valmiiksi tässä viikonlopun aikana, vielä pari kuukautta opiskelua jäljellä, ja sitten kohti Helsinki-Vantaata ja uusia haasteita, kokemuksia & seikkailuja!

Ärsyttää, Phuketissa.

Tää huono tuuri ei näytä loppuvan ikinä.. Nyt haluun vaan päästä johonkin enkä tehdä yhtään mitään!! Pudotus kaikesta siitä luksusesta todellisuuteen on ollut aika iso..

Kävin tosiaan eilen aamulla meidän luksushotellissa salilla ja uimassa aamulla, sillon kaikki oli vielä hyvin :) Lähdin sieltä Suomen suurlähetystöön ja pienen etsimisen jälkeen löysin paikanpäälle, ja suurlähetystössä kaikki meni tosi hyvin. Palvelu oli tosi ystävällistä ja ymmärsivät hyvin mitä oli tapahtunut, enkä joutunut maksamaan mitään uudesta passista, saan uuden passin noin 2 viikon päästä joka on voimassa siihen asti kun mun vanhakin passi olis ollu. Bangkokiin siis sitten taas takasin noutamaan sitä..

Mulla oli suunnitelmat ihan auki mitä tehdä, etsin ravintolan jossa oli wifi ja aloin kattelee vaihtoehtoja.. Päädyin varaamaan lipun Phuketiin, en nyt ihan tiedä miks just tänne, aivot ei oikeen toiminu, mutta täältä pääsee sitten kiertelemään kaikkia saaria.. Mulle lupailtiin VIP bussia suoraan Bangkok - Phuket, ja tyhmänä uskoin.

6 illalla lähti bussi, joka kyllä oli kieltämättä tosi mukava verrattuna busseihin Laosissa ja Vietnamissa.. En saanu oikeen nukuttua, bussissa oli jääkylmä.. Kello 6 aamulla mut herätettiin ja käskettiin vaihtamaan bussia. Olin ainoa menossa Phuketiin, mun lisäksi yks toinen pariskunta vaihto bussia, ne oli menossa Krabille. Seuraava bussi oli minibussi. Pariskunta bussissa kysy multa yhtäkkiä onko mulla kaikki rahat tallessa. Tarkistin ensin käsilaukun ja onneksi kaikki juuri nostamani bahtit oli siellä, mutta sitten tarkistin repun jossa oli mun rahavyö. Kaikki hätävaradollarit oli poissa. Siis kaikki paitsi viis dollaria, olipas mukavia varkaita kun jätti mulle huimat viis dollaria elämiseen. Muuta kuten läppäriä tai kameraa ei onneksi viety, vaan pelkät dollarit (varmaan siksi koska senhän mä olisin huomannut repun painosta). Eikä mulla onneksi mitään huimia summia siellä ollut, eikä luottokortteja, niinkun tällä pariskunnalla, heiltä oli viety 700 euroa..

Bussissa oltiin yhden tytön kanssa huomattu teksti bussin katossa jossa luki "ottakaa reppunne ylös kanssanne, teidät ryöstetään". Luulin siinä vaiheessa että tarkotettiin rinkkoja jotka oli bussin varastotilassa, eikä mulla ollut siellä mitään arvotavaraa. Reppu mulla oli mun jalkojen vieressä bussissa, mutta bussin tuolit oli aika korkeella ja reppu jäi jalkojen alle.. Kuinka helppoa varastaminen olikaan. Kaikkien nukkuessa bussissa olivat ryömineet lattiaapitkin ja käyneet läpi kaikkien reput.

Jouduin vaihtamaan bussia vielä kerran, paikallisbussiin. Kiva huijaus siitä suorasta vip bussista siis. Maksoin ihan liian korkeen hinnan tällasesta säätämisestä. Koko huijaus & varkaus oli niin laskelmoitu. Bussin työntekijät ei esim. jättänyt kellekkään bussilippua, vaan keräs ne pois. Tästä lähtien alan aina kirjottamaan ylös bussiyhtiön nimen. Mulla ei ollut mitään todistusta että ikinä olinkaan siinä bussissa.

17h matkustamisen jälkeen saavuin Phukettiin, otin mopotaksin suoraan poliisiasemalle. Poliisiasemalla ei ykskään poliisi puhunut Englantia. Ekaa kertaa ikuisuuksiin kävi onni, paikalla oli joku länkkärimies tekemässä jotain ilmotusta ja hänellä oli oma palkattu tulkki mukana. Kun mies oli valmis hän sanoi että voi odottaa ja saan käyttää hänen tulkkia. Poliisiasemalla kesti aikansa, esim. koska mulla ei tosiaan ollut mitään millä todistaa että olin siinä ekassa bussissa. Olin kuitenkin vikasta bussista saanut jonkun lipun ja onneksi se riitti tällä kertaa todistukseks.. Kun poliisi kyseli kaikkia kysymyksiä mulle kävi yhä selvemmäks miten suunniteltu koko varkaus oli.. Poliisi ja kääntäjäkin sen totes..

Huhhuh, nyt väsyttää, sitten vaan korvaushakemusta tekemään vakuutusyhtiölle. Johonkin hotelliinkin ois kiva päästä. Oon täällä tän yön, saa nähä jaksanko enempää. Sitten meen johonkin saarelle ja jään sinne. Ikuisesti :D en jaksa enää säätää!!

Kiitos nyt onni saa luvan kääntyä!

Tha Khaek, Vientiane - Bangkok!?

En mä jäänykkään yksin ihan vielä :)

Kello kolmelta yöllä eilen bloggauksen jälkeen otettiin äkkilähtö bussiasemalle. Vakuutusyhtiö ei pystynyt hoitamaan meille mitään kuljetusta joten otettiin ohjat omiin käsiin.. Toivottiin jonkun bussin menevän ohi yöllä.. Tuktuk-kuski pyysi meiltä järjettömät 100.000 kipiä matkasta asemalle (noin 10 €), pienen keskustelun jälkeen päädyttiin 40 tuhanteen kipiin, oli pakko päästä lähtemään. Kun päästiin bussiasemalle se oli kiinni ja portit teljetty. Portteja vartioi joukko vihasia miehiä... Ne ei halunnu millään päästää meitä sisään bussiasemalle, eikä kyllä ymmärtänyt sanaakaan Englantia. Mietittiin siellä keskellä ei mitään että mitä sitä nyt tekisi.. Keksin ottaa lonely planetin esiin ja osottelin sieltä kaikkia lauseita kuten "tämä on hätätilanne", "tarvitsen lääkäriä" ja hoettiin Vientianea :D Miehet katto meitä vaan hämmentyneinä mutta päästi meidät sisään jonkin ajan kuluttua :D istuttiin jääkylmällä autiolla bussiasemalla puoltoista tuntia kunnes bussi tuli! Bussi oli ihan kiva, mutta sekin ihan jääkylmä.. Simahdettiin kuitenkin heti ja nukuttiin aika lailla koko matka joka meni suht nopeasti (ei pysähdytty tietääkseni kun kerran lastaamaan bussi täyteen puuta)..

Bussimatkan aikana oltiin mietitty vähän että mitä mä tekisin tästä eteenpäin ja meille tuli idea että pääsisinköhän mäkin Bangkokiin.. Vakuutusyhtiöstä sanottiin että jep, maksetaan matkat molemmille. Niinpä päätin lähteä jo nyt Bangkokiin siitäkin syystä että saan passiasiat selvitettyä.. Jää Laos vähän kesken, mutta ei se mitään, ehkä tuun tänne takasin. Siirsin paluupäivää kolmella viikolla eteenpäin! Uusi kotiinpaluupäivämäärä on 25.4 woopwoop! :D

Tyytyväinen :D

Ei tässä mitään valittamista ookkaan ykkösluokan loungessa lentoa odotellen, normiluokassa ei ollu tilaa joten meidät täyty laittaa ykkösluokkaan :D Toivon ettei oltas vedetty nuudelikeittoo ennen tänne tuloo, tääl on aika hulppeet tarjoilut :)

Mua jännitti taas passitarkastus ja mitä tällä kertaa mun liimatusta rikkinäisestä passista sanottaisiin.. Ei ois kuitenkaan tarvinnu jännittää kun tarkastaja ei kattonu passii ollenkaan vaan alko juttelemaan mulle ja kyselemään onko poikaystävää :D

Bangkokiin saavutaan vähän vaille 23, meidät haetaan suoraan kentältä sairaalaan jossa A saa 2 piikkiä pikimmiten.. Saadaan myös joku majapaikka siitä lähettyviltä vakuutuksen piikkiin :) Hengaillaan Bangkokissa pari päivää ja A lentää himaan 24 päivä jolloin varmaan itse jatkan kohti Etelä-Thaimaata. Reittisuunitelma on kyllä ihan auki vielä, saa nähdä mihin päädyn..

Pakse & Bolaven Plateau

Jos Suomea kutsutaan tuhansien järvien maaksi niin Laosia pitäisi kutsua miljoonien vesiputousten maaksi.

Saavuttiin Pakseen Don Detiltä poikkeuksellisen vaivattomasti bussilla. Etittiin hotelli Paksesta ja lähdettiin seuraavana päivänä mopolla ajamaan joku 100km kieppi kohti Bolaven Plateauta. Kuten aikasemmin kirjotin, vesiputouksia täällä riittää vaikka muille jakaa. Niitä on tullut nähtyä nyt tarpeeksi vähäksi aikaa :D

Nähtiin vähän normivesiputousta..

Piti päästä mahdollisimman lähelle putouksia..

.. vesiputousta ylhäältäpäinkuvattuna...

 .. luolavesiputousta jonka taakse pysty kävelemään!

Tää oli ehdottomasti mun suosikkivesiputous. Tän luona pysty myös menemään pikku lautalla kohti putousta :D

Oli kaksoisvesiputousta..

Eikö me nähty jo tällainen vesiputous......??

Ja oli niin korkeeta vesiputousta ettei edes nähnyt minne se tippu..

Don Det ei vastannut mitenkään muita paikkoja missä nyt ollaan Laosissa käyty. Nyt tajuan mistä ihmiset puhuvat kun kertovat Laolaisten ystävällisyydestä. Esimerkiksi meidän vesiputouskiertelyllä meidät kutsuttiin liittymään yhden Lao perheen piknikille!

Maailman söpöin laomummeli!

On täällä silti se sama rento meininki kun Don Detillä, ei nyt ehkä ihan niin että kaikki nukkuu kokoajan mutta verrattuna Vietnamiin. Alkaa itekkin tottumaan pikkuhiljaa ja tää rauhallisuus on aika mukavaa :D

Vesiputouksilla käynti kävi myös urheilusta, sai kiivetä jyrkkiä portaita edestakas ihan urakalla :D (Sara olisit rakastanut niitä.... :D)

Paluumatkalla kuvailin taas vähän mopon kyydistä..
 

Suunnitelmat menny vähän uusiks. Otettiin tänään aamulla bussi Tha Khaekiin suunnitelmana vuokrata mopo ja kierrellä luolia ja kattella maisemia täällä. Bussimatka oli ylläriylläri taas outo ja erilainen. Tää oli ylivoimaisesti huonoiten arvioitu ajallisesti, arvio oli 6h mutta matka kestikin 12h.. Pysähdyttiin kokoajan ihmepaikkoihin ja jumitettiin ja heitettiin pari skootterii katolle. Jossain vaiheessa pysähdyttiin lastaamaan bussi täyteen lankkuja niin että tavaratilan ovet täytyi irrottaa kokonaan saranoistaan ja asentaa uudestaan... Sen jälkeen bussi painokin niin paljon että se laahas maata vasten :)

Ainoa hyvä puoli matkassa oli pinkki bussi :D

Perus bussinulkopuolellajumitus :)

Tha Khaekiin saavuttua jouduttiin kiertelemään jonkin aikaa etsien hotellia. Tää kiertely johtikin sitten nykyseen tilanteeseen. A:ta puri koira jalkaan. Kaakkois-Aasia on suurin riskialue vesikauhun saamiselle, eikä sitä vastaan etukäteen saatu rokotus auta vaan rokotus täytyy myös saada pureman jälkeen jos on syytä epäillä tartuntaa. Koira hyökkäsi ihan itekseen vaikka käveltiin kaukana koirasta.. Laosissa ei oikeestaan yhtään mitään terveyshuoltoa ole, joten pienen mietiskelyn jälkeen päätettiin soittaa ensin vakuutusyhtiölle ennenkun mihinkään sairaalaan lähdetään. Vakuutusyhtiöstä sanottiinkin että Laosissa asialle ei voi tehdä mitään mutta purrun henkilön täytyy saada heti rokotus. Ensimmäinen rokotus täytyy saada 24h sisällä puremasta. Hoitamattomana vesikauhuun kuolee noin 100% tartunnan saaneista.. Rokotuksen saaneista kuitenkin 100% selviää. Joten tässä ei paljon riskejä otella, A siirretään Bangkokiin saamaan asianmukainen hoito vesikauhutartunnan varalta.. Jäänkin siis nyt ekaa kertaa ihan yksin vähän aikasemmin kun olin odottanut. Ootellaan vielä lisäohjeita vakuutusyhtiöltä, eihän kello oo tääl ku joku puol 2 yöllä, joka määrää myös miten mä tästä jatkan, toivottavasti pääsisin samaa matkaa Vientianeen koska täällä Tha Khaekissa en mitään yksin tee..

Vähän mutkaa matkaan siis taas, mutta ihan kunnossa täällä kuitenkin ollaan. Tästä alkaakin sitten mun ihan itsenäinen matkailu.

Hue, LAOS & pisin bussimatka ikinä..

Saavuttiin Hueen ihan rättiväsyneinä eikä jaksettu tehdä yhtään mitään, Hue jäi meille vaan välietapiksi matkalla Laosiin vaikka siellä olisi ollut hienoja nähtävyyksiäkin.. Sain kuitenkin manikyyrin siellä ja käytiin syömässä tosi hyvää intialaista :)

Sain myös kukkia :D

Varattiin bussiliput seuraavaksi päiväksi Savannakhetiin, matkan piti kestää "8 tuntia" (eli 8 + ~2-3 tuntia) ja alkuperäisen suunnitelman mukaan piti jäädä Savannakhetiin yöksi.. Bussi oli suht hyväkuntoinen mutta täpöten täynnä, ei vaan ihmisistä, vaan jaettiin meidän paikat isojen limesäkkien kanssa..

Meillä ei ollut tarkkaa tietoa paljon Laosin viisumi maksaisi, koska joka paikassa on eri infoa. Otettiin mukaan vino pino dollareita koska niitä kuitenkin aina tarvii. Vietnamin poistumistarkastuksessa oli vähän häslinkiä mun passin kanssa, mut päästiin siitä onneksi pienen väännön jälkeen jatkamaan.. Viisumia ostaessa hinnat vaihteli riippuen keltä kyseli, mutta saatiin viimein eteemme lista hinnoista eri maiden kansalaisille. Listasta ei kuitenkaan löytynut Suomea, mutta koska Ruotsalaisille viisumi maksoi 30 dollaria ilmotin että mäkin maksan 30 :D Ja sillä hinnalla sen sain, muut joutu maksaa 35.. Et jos joku sinne on menossa niin älkää maksako yli 30 :) Ilman kuvaa joutu maksaa pari dollaria enemmän niin niitäkin kannattaa olla mukana..

Matka Savannakhetiin kesti loppujenlopuksi joku 11 piinaavaa tuntia, mutta bussimatkan aikana oltiin saatu selville että Savannakhetistä lähtee illalla bussi Don Khongille, eli 4000 islandseille johon oltiin menossa.. Mietittiin siinä hetki että jaksaako lähteä vai pitäisikö jäädä yöksi Savannakhetiin. Päätettiin kuitenkin lähteä, mitä nyt pari tuntia lisää bussissa haittaisi.. Eihän se ihan pari tuntia ollut eikä se 8 tuntia mitä taas lupailtiin, vaan joku 11-12h siinä meni. Eikä ollut sleepers bussi vaan kovapenkkinen paikallisbussi. Alkuvaiheessa istuttiin takapenkeillä yhden munkin vieressä ja jouduttiin vähän säätämään kun mä en saanu hänen vieressä naisena istua.. Päästiin sit kuitenkin paremmille paikoille ja sain ehkä pari tuntia nukuttua, mutta jossain vaiheessa bussin moottori meni rikki ja jäätiin tien varteen pariksi tunniksi tietämättä mitä tapahtuu.. Luultiin jo että istutaan siinä koko yö, mutta onneksi kuski sai moottorin korjattua (kai), ja jatkettiin matkaa. Aina välillä kuski karju jotain kun saavuttiin johonkin paikkaan ja valot vilkku päälle ja pois niin eipä siinä paljoo nukkunut. Joskus 8-9 aikaan aamulla saavuttiin rantaan ja lossille Don Khongille, meille ei taas kerrottu mistään mitään mutta onneksi parin puhelun jälkeen päästiin pikku veneellä 1,5 tunnin jokimatkan jälkeen Don Detille :)

Blogger ei nyt vaihteeks haluu ladata mitään kuvia tänne huonon wifin takia, joten tästä tuli nyt vähän tekstipainotteinen pikapostaus :D Jatketaan sitten kuvilla Don Detiltä ja 4000 islandseilta :)

Väsyneenä mutta onnellisena perillä! :D

Quy Nhon!

Heti ensimmäisenä iltana Quy Nhonissa huomasi että täällä ei moni turisti pysähdy. Mihin ikinä mentiinkään meitä tuijotettiin ja enää ei vaan lapset huudellu ja moikkaillu, vaan myös vanhat papparaiset ja mummelit ja ihan ketkä vaan vilkutti ja tuli juttelemaan ja moikkaili :) Ensimmäisenä päivänä satoi vähän ja oli pilvistä, etittiin hotelli ja löydettiinkin tosi hieno ja halpa, jonka jälkeen mentiin syömään. Ei löydetty ravintolaa kun oltiin ihan väärällä puolella kaupunkia, käveltiin vaan ympäri ja pysähdyttiin muunmuassa juttelemaan yhden Vietnamilaisen miehen kanssa piiitkäksi aikaa, mies halusi tietää kaiken meidän kotimaista :D

Pysähdyttiin Quy Nhoniin vaan yöksi, mutta otettiin bussi seuraavana päivänä vasta iltapäivällä joten meillä oli päivä aikaa kiertää Quy Nhonia. Vuokrattiin skootteri ja lähdettiin ajamaan. Quy Nhon ja sen ympärystö osottautui ehkä kauneimmaksi paikaksi tähän mennessä koko Vietnamissa. Loputtomasti rantoja ja korkeita kukkuloita, yksi päivä ei millään riittänyt näkemään kaikkea mitä Quy Nhonilla oli tarjottavana.

 

Käveltiin rantaa pitkin joka oli ihan autio, vaan kalastusveneet näky merellä.

Löydettiin pieni mutta sitäkin kauniimpi vesiputous ja mentiin uimaan sen alle.

 

Pysähdyttiin ostamaan vettä jossain pikkukylässä jonka seurauksena kaikki ohikulkijatkin pysähty siihen ja jäi ihmettelemään meitä :D

Ajettiin takasin hotellille ja siitä alkoikin sairain bussimatka jonka oon kokenut. Pick uppi hotellilta ei tapahtunut normaalilla minibussilla, vaan hullu mopotaksikuski tuli hakemaan meidät yksitellen ja ajo rallia bussiasemalle. Bussi oli pienin tähän mennessä, ei siinä mitään, mutta kun takariville tungettiin 2 ihmistä enemmän mitä siellä oli paikkoja eikä jalat mahtunut mihinkään oli vähän epämukava olla. Noh otettiin tilanne ihan huumorin kannalta ja lähettiin hyvillä mielin matkaan. Sain nukuttua ehkä ekan tunnin, jonka jälkeen en enää siihen pystynyt kun katto sitä menoa.. Bussikuski pujotteli pienillä mutkikkailla rannikkoteillä rekkojen välissä ja ajo reilua ylinopeutta, vähän siinä mietti että miten tässä käy kun kuski ajo täysiä rekkaa kohti vastaantulijoiden kaistalla.. Kyl siihen menoon sitten vähän ajan päästä tottu, ja seuraavaks tapahtukin jotain mitä en ikinä voinu kuvitella tapahtuvan tavallisella reittimatkalla bussissa :D

Paikalliset sai hyvät naurut kun laitettiin bileet pystyyn takapenkillä :D Ja meidän suosikkibiisi joka on pyörinyt päässä Tetistä lähtien....

Matka jatku jonkin aikaa teknon ja strobovalojen tahdittamana kunnes joku jäi bussista ja vaihdettiin takasin normimusaan ja menoon. Pienen ralliajelun jälkeen pysähdyttiin taas, rengas oli mennyt puhki ja se täytyi vaihtaa.  Paikalliset sai taas kerran hyvät naurut kun juoksenneltiin edestakasin kun luultiin että bussi jättää meidät tienvarteen. Kun matka jatkui, alkoi taas bussidisko. Se oli vähän aikaa hauskaa, kunnes kuski alkoi ajaa vielä kovempaa kun aikasemmin ja nyt oli jo pilkkopimeetä ja ulos ei edes nähnyt siltä valojen vilkkumiselta.. Onneks kuskilla tuli jossain vaiheessa nälkä ja kun apukuski haki kuskille leivän hän alkoi syödä sitä ja rauhottu vähän.. Meillä ei ollu hajuakaan missä oltiin kun matka oli jo kestänyt reilusti kauemmin kun piti kovasta vauhdista huolimatta. Seuraavaks poliisi pysäyttikin meidät ja kävi läpi koko bussin.. Päästiin siitä kuitenkin jatkamaan ja vähän ajan päästä apukuski alkoi kyselemään meiltä jotain Vietnamiksi.. Kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kuski ei tajunnut mistään mitään vaikka kartasta koitettiin näyttää mihin oltiin menossa.. Hetken päästä hän alkoi pyytää meiltä rahaa, ei hajuakaan miksi, ja tuijottamaan meitä hämmentyneenä.. Ei tiedetty enää ollaanko Hoi Anissa, Huessa tai Danangissa vai kenties Hanoissa, ja vähän ajan päästä bussi jätti meidät jollekkin bussiasemalle keskelle ei mitään.. Onneksemme oltiin kuitenkin päädytty Hoi Aniin kaikesta huolimatta :D Saatiin taksi joka vei meidät lähelle hotelleja ja huokastiin helpotuksesta että oltiin selvitty hullusta bussimatkasta :D

Oltiin Hoi Anissa kaksi yötä, nyt jo Huessa. Hoi An postaus tulossa!